Uusi teknologia voi merkittävästi helpottaa ja nopeuttaa kudosnäyteanalytiikkaa tekevän patologin työtä. Kun tutkittava kudosnäyte on värjätty ja varustettu näytteen identifioivalla viivakoodilla, lasiskanneri lukee näytelasin ja tekee siitä digitaalisen kuvatiedoston. Jos skannerissa on laaduntarkkailuohjelma, se tutkii kontrolliin vertaamalla, onko kudosvärjäys onnistunut, onko koko lasin alue skannattu ja onko saatu kuva terävä. Mikäli jossain osa-alueessa on puutteita, ohjelma ilmoittaa käyttäjälle tarpeesta skannata lasi tai tehdä jopa värjäys uudestaan. Epäonnistuneet näytteet eivät suotta päädy patologin tutkittavaksi.
Seuraavaksi hyväksytyt näytekuvat viedään potilastietojärjestelmään. Siihen integroitu kuva-analyysiohjelma voi suorittaa esimerkiksi yön aikana näytteille esianalyysejä. Ohjelma voi tunnistaa ja merkitä kuviin poikkeavia tai tarkempaa huomiota vaativia kohteita, laskea niiden määriä ja mitata kokoja. Patologi tutkii kuitenkin kaikki kuvat.
Histopatologiaa digitalisoivat työkalut skannereista erilaisiin laaduntarkkailu- ja analyysiohjelmiin kehittyvät jatkuvasti. Parhaimmillaan ne vähentävät patologin työkuormaa vähentämällä rutiininomaisia tarkastuksia ja vapauttavat ihmisen vaativampiin tehtäviin. Ne myös nopeuttavat analyysejä tekemällä esitunnistusta ja laskentaa vaativia tehtäviä. Kaikki tämä koituu potilaan hyödyksi, kun näytteen tutkimus ja sitä kautta hoidon aloitus nopeutuu.